Mä oon rakastunut saako niin sanoa, on ihana vaan rakastua hiukkasen, juoda teetä ja haaveilla ja sitten mennä nukkumaan eikä saada unta kun on niin pyörryksissä kaikista emootioista ja sitten kun niitä kutsuu emootioiksi niin kaikki muuttuu vaikeammaksi ja se kiertää kehää kuten joku masennus. Mä haaveilen siitä tyypistä mutten kerro siitä kellekään, vaikka siinä ei oo edes mitään puolisoainesta sillä on koira ja kaikki, se lepertelee sen tyttökoiralle ja se lainaa sen äidin autoa. Mutta se on niin vapaa ja sillä on viisi ammattia ja se ostaa välipalaksi keksejä huoltoasemalta ja puhuu rakkauden kieltä mitä en aina ymmärrä mutta se ei haittaa koska aina kun ymmärrän ne sanat on niin kauniita ja niitä on niin paljon! Se haaveilee mahdottomasta ja se kritisoi tunteettomia suorittajia ja se tekee vihaamistani ihmisistä vieläkin huonompia sanojen voimalla. Silloin maailmani on kuin ne laitteet, joissa voit painaa kätesi kuvan metallitikkujen muottiin, mutta tässä maailmassa jää pystyyn vain kaksi tikkua.

Mä haaveilen sinusta tämän yön enkä mä kerro siitä kenellekään, eivät edes parhaat ystäväni saa tietää sinusta. Niin paljon minä sinuun tänään rakastuin. oi Anne Sophie, sä oot mun decallage, un decallage, tu as quel age, et ton visage dans les nuages à la plage, je ne reste pas sage sage sage sage sage sage sage