koska kuusi(tai jotain sellaista) kuukautta ulkomailla on saanut minut sokeaksi kaikelle 

 

enkä enää edes muista että joskus oli ihanaa olla haltioissaan kaikista pienistä asioista, lähteä mukaan kaikkeen, olla avoin ja silmät auki ja hereillä ja avata ovia joiden takaisuutta ei tiedä

 

niin

 

tapasin eilen sattumalta ihmisen, joka saapui kaupunkiin edellisenä iltana

Kanadasta, ensimmäisiä kuukausiaan Euroopassa, innokas avoin puhelias hauska ja tämä fiilis tarttui taas minuun. Kävelimme paikoissa jotka olen ohittanut katse maassa ja ajatukset päivän duuneissa ja matoissa, ja yhtäkkiä huomasin kuinka upeassa paikassa olen.

Yksi kalja baarissa, harhailua ja avajaisia, visiitti kirjansidontapajassa, aurinkoa ja ensimmäisiä kevään kukkia. En olisi tehnyt tätä ilman häntä. 

 

kotini on näyttely näyttely on kotini

 

 

 

lol