koska kuusi(tai jotain sellaista) kuukautta ulkomailla on saanut minut sokeaksi kaikelle
enkä enää edes muista että joskus oli ihanaa olla haltioissaan kaikista pienistä asioista, lähteä mukaan kaikkeen, olla avoin ja silmät auki ja hereillä ja avata ovia joiden takaisuutta ei tiedä
niin
tapasin eilen sattumalta ihmisen, joka saapui kaupunkiin edellisenä iltana
Kanadasta, ensimmäisiä kuukausiaan Euroopassa, innokas avoin puhelias hauska ja tämä fiilis tarttui taas minuun. Kävelimme paikoissa jotka olen ohittanut katse maassa ja ajatukset päivän duuneissa ja matoissa, ja yhtäkkiä huomasin kuinka upeassa paikassa olen.
Yksi kalja baarissa, harhailua ja avajaisia, visiitti kirjansidontapajassa, aurinkoa ja ensimmäisiä kevään kukkia. En olisi tehnyt tätä ilman häntä.
kotini on näyttely näyttely on kotini
lol
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.