Itsensä esille tuominen kuvilla on jopa niin tärkeää että ajatus siitä miltä näyttää kuvassa tilanteessa x tulee tärkeämpä kuin itse tilanteessa olemisesta. Onko tallenteesta, siitä että jakaa ollensaansa jossain tulossa tärkeämpää kuin itse kokemuksesta. Siitä että ihan tosissaan näkee, kuulee ja kokee.

Jos en jaa kuvia tai päivityksiä ollessani tilanteessa, jonka voisin olettaa olevan muiden mielestä hauska, kadehdittava, ironinen, kaunis tms. olenko todella ollut siellä? Onko sillä enää merkitystä että voi itsekseen todeta: koinpas juuri erikoisen, ainutlaatuisen tilanteen. Ilman että tekee siitä päivityksin minne lie.

Koenko mitään jos en jaa sitä nyt ja tässä. Onko kokemukseni arvokas jos en saa siitä kymmentä tykkäystä. Näyttääkö aamiaiseni hyvältä jos se ei näytä kuvassa hyvältä ja jos se ei kerää kadehtivia kommentteja ja reseptikyselyjä

?