Räkää lipova viulu vietteli minut täysin, itse asiaan ei päsy impotenssiongelmien vuoksi (lienee sanomattain selvää) mutta kädessä pitäminenkin on kivaa. Rapsuttelin seinää ja jollotin ja leikin että syntynyt tuote oli musiikia, jotenkin kun muutenkin on ollut tässä hirvee esiintymisolte ja esiintyvän taiteen huuma päällä muutenki, yhdeistettynä ällaiseen yleislevottomuuteen, iin tuli sellainen olo, että oikeesti tei mieli kaivaa vanha epävireinen kantele naftaliinista ja mennä Kannelmäkeen (SANALEIKKI!) jodlaamaan kanteleen säestyksellä. Jotain han tolkutota paskaa, mutta tydellä sydämellä. Tehdä jotain sellaista, mikä mua on just vituttanu maalauksen puolella. Taidehomohoukuttimet uutavat korvaani ja tekisi mieli nille antautua. Tuntuu, että joskus tarvitsisi kokea jonkunlainen julkinen nöyryytys jo melkein itsensä takia. Olkoot se minun voimaantumispuhdistumis astraaliriittini. Tehdä jotain mistä ei tiiä mitään mutta ei yhtään pyydellä anteeks.

En silleen mitenkään ihmeemmin haaveile aktiivisesti matkustelusta, toki se on parhaimmillaan suuremmoista ja oikeinin nautittavaablääblääblää aikaloppuu, joten ette ehkä koskaan saa tietää mien loput tarinat meni. haa.