Nää menee kovempaa ku kotona ja näissä on himmeempi valaistus. Näissä on katseltavaa, tunnusteltavaa ja kiusallisen lähellä inspiraatio. Kylät ovat pieniä, ja niihin ei voi löytää jos ei tiedä minne on menossa. Musiikki ei sovi tähän tunnelmaan, enkä tunnu minäkään pystyä mitään sisäistämään.

 

Nyt on niitä linnoja, taas yks kylä ja joku torni josta en ottanut selvää. Vastapäisellä paikalla on tuima, tummahiuksinen. Pellot ovat jo vihreitä ja maasto mäkistä, horisontti tulee vastaan kahdenkymmenen metrin kohdalla. Oih mä koen oih mä koen ja taas mä koin.

 

Häly tekee tehtävänsä ja minusta on tullut rauhallinen hälyssä ja hiljaisuudessa hälyinen, enkä enää osaa olla hirveän paljon mitään muuta kuin kiitollinen ja nauttia. Usko ihmeisiin on tapettu ja maailma on aistein havaittava. Helvetti, kun on helppo olla.

No mikä helvetti se nyt on