"Koska elämää välittömästi suojeleva pyhyys on jumalalta peräisin, vaarana on, että sen odotettu syntymä laulun muodossa "kääntää pyhyyden olemuksen omaksi vastakohdakseen", mikä olisi sille tuhoksi. Ihmisen yrittäessä samastuapyhyyteen välittömästi vaihtoehtoina nimittäin on, että hän joko tuhoutuu itsekin tai ei vain ymmärrä mitä on tekemässä - tällöin hän sortuu joko jumalanpilkkaan tai raakalaisuuteen. Välttääkseen tämän "epäpyhän"  kohtalon, joka repisi ihmisen erilleen laulun jumalaisesta alkuperästä, välitön kääntyy välittömästi välilliseksi. Kääntyminen pitää laulajan ja hänen viisaan laulunsa totuudessa ja mahdollistaa sen välittömän paljastamisen avoimessa, aukeassa. Heidegger osoittaa välillisyyden olevan itsessään olennaista positiivista (tai pyhää) ilmentymistä, jota ei voi asemoida käsitteellisesti. Tällainen osoittamisen mahdollisuus avaa maailman runoudelle ja taiteelle."